MAAILMANPATENTTI ON TULOSSA
Ovatko keksijät ja teollisuus valmiita?

Dr. Farag Moussa
IFIAn presidentti

Luento Helsingissä 18.5.2001

Minulle annettu luentoaihe on provokatiivinen. Aihe ei kuitenkaan ole turha. Ei ole toiveajattelua, että maailmanpatentti näkee päivänvalon jonain päivänä. Mutta milloin? Siinäpä kysymys! Ei ainakaan viiden vuoden sisällä, eikä kymmenenkään. Eikä ehkä 15 vuodenkaan kuluttua.

Ei ole salaisuus, että monet teollisuusoikeuksien asiantuntijat vastustavat koko "maailman patentti"-ajatusta. Periaatteesta ja monenlaisista muista syistä. Muut eivät ole vastaan, mutta väittävät, että "maailmanpatentti" on mahdoton ajatus valtiojohtoisessa maailmassa. Koska valtiot, kuten kaikki tietävät, pelkäävät menettävänsä valtaansa ja itsenäisyyttään kaikilla alueilla

Asia ei ole mahdoton. Eikä se ole haaveilua. Maailmanpatentti, joka perustuu yhteen patenttihakemukseen ja tunnustetaan kaikkialla maailmassa sekä hyväksytään joka maassa, tulee näkemään päivänvalon jonain päivänä.

Meitä nimitetään päiväunien näkijöiksi. Sitähän me ole - uneksijoita. Ja olemme siitä, ylpeitä. Loppujen lopuksi monet asiat elämässä ovat syntyneet unelmista. Keksijöiden rooliinhan kuuluu käyttää mielikuvitustaan uneksimalla.

***********

Kun maailmanpatentin tarpeellisuus tulee puheeksi, yksi asia tulee aina mieleeni. Miksi eivät keksijät voisi nauttia samantapaisesta tekijänoikeusjärjestelmästä, joka suojaa kirjailijoita. Kuten tiedätte, yksi ainoa tekijänoikeus suojaa kirjailijoiden teokset kaikkialla maailmassa.

En tiedä syytä, miksi keksijöitä ja kirjailijoita kohdellaan eri tavoin. Kuvittelen, että kun nämä kaksi erilaista älyllisen järjestelmän suojajärjestelmää - tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmä - luotiin, niiden tekijät eivät tarkoittaneet luoda niin suurta kuilua kirjailijoiden ja keksijöiden välillä, kuin mikä tilanne on tänään. Viittaan tässä tietysti Bernin sopimuksen aikaan kirjallisten ja taiteellisten luomusten suojaamiseksi ja Pariisin sopimuksen aikaan teollisoikeuksien suojaamiseksi, eli näitä koskeviin kokouksiin 1886 ja 1883.

Tuolloin oli vain harvoja itsenäisiä valtiota ja muutama suuri imperiumi, ja suurimmat valtiot hallitsivat suurinta osaa maailmasta. Myöhemmin, I ja II maailmansotien jälkeen, itsenäisten valtioiden määrä lisääntyi, varsinkin 60-luvulla monien Kolmannen Maailman maiden itsenäistyttyä, ja taas 90-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Maailmassa on nyt lähes 200 valtiota!

Pariisin sopimuksesta päätettäessä 1883 asiat olivat paljon yksinkertaisempia. Keksijä, joka halusi keksintönsä patentoitavaksi maailmanlaajuisesti, tai ainakin useissa maissa, joutui tekemisiin vain muutamien maiden patenttivirastojen kanssa. Suojan saamiseen vaadittavat muodollisuudet olivat vähäisempiä ja kustannukset suhteellisesti halvempia. jne.!

Patenttijärjestelmän maksujen lisääntyminen -------keksijöille on tapahtunut vasta viimeaikoina kaikenlaisten uusien muodollisuuksien tultua mukaan kuvaan: vuosimaksut (tai muunlaiset ylläpitokulut), tutkintakulut ja monet muut kulut. Kun ollaan tekemisissä näiden uusien ja usein monimutkaisten muodollisuuksien kanssa, on tullut välttämättömäksi turvautua asiantuntijoiden - patenttiasiamiesten ja -lakimiesten - apuun, mikä sinänsä on entisestään lisännyt patentoinnin kustannuksia. Keksijäparka joko tulee kynityksi viimeistä senttiä myöten tai yksinkertaisesti heitetyksi ulos kansainvälisestä patenttisysteemistä.

***********

Patenttijärjestelmästä on tosiaan tullut melkoinen päänvaiva. Vuonna 1970 allekirjoitettiin Washingtonissa uusi kansainvälinen sopimus nimeltä Patenttiyhteistyösopimus (PCT, Patent Cooperation Treaty). Tämä uusi valtioiden välinen yhteistyöjärjestelmä ei kuitenkaan olennaisesti muuttanut voimassa olevaa järjestelmää kansainvälisesti, eli suojan saamista useammassa kuin yhdessä maassa. Patentin myöntäminen jäi edelleen jokaisen yksittäisen maan yksinoikeudeksi. Itseasiassa yksi tärkeimmistä uudistuksista tuolloin oli, että päinvastoin kuin ennen, jolloin oli tehtävä erillinen patenttihakemus joka maan patenttivirastolle, nyt voitiin jättää vain yksi "kansainvälinen" patenttihakemus yhteen patenttitoimistoon. PCT-järjestelmä oli tietysti parannus. Se oli kuitenkin vain rajoitettu parannus kohdistuessaan vain suojan hakemukseen, mutta ei patentin myöntämiseen.

***********

PCT osoittautui hyväksi ideaksi. V. 2000 PCT-hakemusten määrä saavutti 91000 rajan. Mutta mitallilla on toinenkin puoli. PCT:hen lisättiin asteittain uusia sääntöjä siinä määrin, että järjestelmää voidaan verrata tiheään viidakkoon, jossa helposti eksyy. ... ja menettää rahansa. Tästä johtuu yksityisten keksijöiden tuskastuminen ja se, että niin monet pienet ja keskisuuret innovatiiviset yritykset eivät ole kiinnostuneita PCT-systeemistä.

Kuten moni teistä tietänee, USA on nykyään etulinjassa uudistamassa PCT-järjestelmää. USA:n edustaja esitti hiljattain tätä koskevia ehdotuksia WIPO:n kokouksessa (PCT kokous) syys-lokakuussa 2000. USA:n ehdotus oli, että PCT-uudistus toteutettaisiin kahdessa vaiheessa; ensimmäinen vaihe viiden vuoden aikana vähäisin muutoksin, jotka kohdistuisivat muodollisuuksiin ja kustannuksiin, sekä tiettyjen PCT-käytäntöjen uudelleen muuttamiseen, niin että ne tulisivat yhdenmukaisiksi hiljattain hyväksytyn PLT-patenttilakisopimuksen kanssa (Patent Law Treaty). Toisen viisivuotiskauden aikana PCT uudistettaisiin voimallisemmin uudistusten kohdistuessa hakemusten rekisteröintiin.

Näiden USA:n aloitteiden johdosta syyskuussa 2000 käytyjen alkukeskustelujen perusteella WIPO organisoi ensimmäisen keskustelukierroksen Genevessä 21-25.5. 2001.

On itsestään selvää, että keksijät puolustavat PCT:n uudistamista. He ajavat muodollisuuksien yksinkertaistamista ja kustannusten riisumista, mikä toivottavasti valmistelee tietä Maailmanpatentille, joka olisi kaikkien keksijöiden saatavilla ja kaikkien valtioiden tunnustettavissa.

Sallikaa minun esittää muutama näkemys PCT-uudistuksesta käydyistä keskusteluista, jotka tulevat esille WIPO:ssa ensi viikolla. USA:n tekemistä 15 ehdotuksesta ensimmäiselle 5-vuotiskaudelle, puhun kahdesta ensimmäisestä ehdotuksesta.

Kun nykyään haetaan PCT-patenttia, hakemuksessa on määriteltävä ne maat, joissa suojaa halutaan keksinnölle, ja tästä koituvat kustannukset on maksettava. USA ehdottaa tämän maakohtaisen määrittelyn poistamista kokonaisuudessaan. Miten yksinkertaista, kun yksi PCT-hakemus johtaisi siihen, että suoja tulisi voimaan automaattisesti kaikissa maissa. Sitäkin parempaa olisi, kun operaatiosta koituvat kulut vähenesivät nollaan. Kuvitelkaapa! Ei senttiäkään sen sijaan, että kaikkien PCT-maiden luettelemisesta patenttihakemuksessa nykyään peritään n. 492 US-dollaria. Eikä senttiäkään patenttiasiamiehelle tai -lakimiehelle.
Lyhyesti: ei valtioiden määrittelyä = ei muodollisuuksia. Ei muodollisuuksia = ei kuluja eikä laskuja patenttiasiamiehiltä tai -lakimiehiltä. IFIA tukee myös amerikkalaisten ehdotusta toisestakin syystä; koska olemme vakuuttuneita siitä, että yksi ainoa patenttihakemus, joka tulisi voimaan kaikissa maissa, merkitsisi lopulta askelta eteenpäin haaveilemamme Maailmanpatentin toteutumisessa.

Toinen USA:n ehdotus, jonka haluan mainita, on seuraava. Nykyään ainoastaan niiden maiden kansalaiset, jotka asuvat PCT-järjestelmään kuuluvassa maassa, voivat käyttää PCT-järjestelmää. USA esittää tämän ehdon poistamista. Kannatamme ehdotusta, koska IFIAn solidariteetti koskee kaikkia maailman keksijöitä riippumatta kansallisuudesta tai kotimaasta. Mielipiteemme on, ettei ole syytä, miksi keksijää, joka ei ole PCT-maan kansalainen tai asu PCT-sopimusmaassa, rangaistaisiin sulkemalla hänet pois järjestelmästä. Kannatamme Tätä USA ehdotusta toisestakin syystä; uudistus valmistaisi todella tietä lopullisen päämäärämme saavuttamiselle, Maailmanpatentille, yhdelle ainoalle patentille, joka olisi avoin maailmanlaajuisesti kaikille keksijöille.

Tiedämme, että tie Paratiisiin - tässä tapauksessa Maailmanpatenttiin - on kivinen ja ohdakkeinen. Tiedämme, että USA:n ehdottama 10-vuotinen PCT:n uudistus ei ole helppo saavuttaa. Ensinnäkin, järjestelmä on äärimmäisen monisyinen. Toiseksi, tulee olemaan vaikeaa sovittaa yhteen kaikkien osapuolten intressit. Joidenkin maiden hallitukset suhtautuvat amerikkalaisten ehdotuksiin epäilevästi puhumattakaan niistä patenttiasiamiehistä ja -lakimiehistä, joiden kohdalla pätee se, että mitä monimutkaisempi laki, sitä enemmän rahaa. Se, että IFIA hyväksyy USA:n kaksi ensimmäistä aloitetta, ei tarkoita, että automaattisesti hyväksymme kaikki amerikkalaisten ehdotukset.

Vaikka se päivä tuleekin koittamaan, jolloin PCT uudistetaan, kamppailumme ei ole ohi! Tulee olemaan vielä pitkä tie siihen, että Maailmanpatentti tulee käyttöön. Katsokaapa Eurooppaa! Huolimatta historiallisista ja kultturellisista yhteneväisyyksistä eurooppalaiset eivät vielä ole kyenneet ottamaan käyttöön patenttia, joka olisi kaikkien Euroopan Unionin jäsenmaiden hyväksymä. Näin huolimatta siitä, että tätä keskustelua on käyty 30 vuotta!

Ei ihme, että hallitukset edelleen välttävät termiä "Maailmanpatentti" virallisissa julkisissa kokouksissa! Ne käyttävät mieluummin termiä "globaali patenttijärjestelmä" - termiä, joka on riittävän epämääräinen jättääkseen ovet auki kompromisseille.

Haluaisin tässä jakaa kanssanne muutamia yleisiä ajatuksia siitä, millaisena näen Maailmanpatentin.

Ensinnäkin, Maailmanpatentti ei poista tarvetta ylläpitää kansallisia (tai alueellisia) patentteja. Kansallisten patenttilakien sisältö ja ehdot on kuitenkin yhdenmukaistettava niin, että Maailmanpatentti perustuu enemmän tai vähemmän samoille periaatteille ja säännöille. Nykyisen PLTn, joka otettiin käyttöön v. 2000, oletetaan ratkaisseen kansallisten patenttilakien menetelmälliset näkökohdat. Tällä viikolla WIPOssa Genevessä käynnistetyt keskustelut sisällöllisten vaatimusten yhdenmukaistamisesta tähtäävät seuraavaan päämäärään, jonka tiedämme vaikeaksi saavuttaa.

Toiseksi, Maailmanpatentti ei poista tarvetta ylläpitää kansallisia (tai alueellisia) patenttivirastoja. Niiden toiminta on kuitenkin mukautettava järjestelmään. Tämä ei olisikaan ensimmäinen kerta; jo 70- ja 80-luvuilla patenttivirastojen toimintaa laajennettiin lisäämällä niiden perinteiseen toimintaan patentti-informaatiopalvelut. Aivan viime vuosina patenttivirastot ovat toimineet myös paikallisen keksintötoiminnan edistämiseksi. Olen ylpeä voidessani sanoa, että pidän itseäni keksintötoiminnan edistämistä kansainvälisellä tasolla koskevan idean isänä. Tämä oli silloin, kun vielä työskentelin WIPO:ssa.

Kolmanneksi, Maailmanpatentin pitäisi sisältää useita pääelementtejä. Näkemykseni mukaan seuraavat kolme muodostaisivat järjestelmän selkärangan:
- kansainvälisen tutkinnan tulee vaikuttaa sitovasti, vaikka tutkinnan joutuisikin tekemään useampi kansallinen tai alueellinen patenttiviranomainen.
- Maailmanpatentin myöntäminen olisi yhden ainoan viranomaisen vastuulla, jota hallinnoitaisiin kansainvälisesti. Miksikä ei WIPO! Tämä ajatus ei ole uusi eikä alunperin IFIAn esittämä. Idea PCT-patentista lansseerattiin 1998 kansainvälisessä PCT-symposiumissa Pekingissä. Maailmanpatentin voimaantulo tarvitsisi ilmeisesti "Maailmanpatenttioikeuden". Tämä on todellinen haaste!

Henkilökohtaisesti minusta tuntuu, että sekä keksijät että teollisuus voisivat löytää yhteisen sopimuspohjan näistä kolmesta Maailmanpatentin näkökulmasta. Puhuessani edustamani keksijäkentän puolesta ja vastatessani luentoaiheeni alaotsikon kysymykseen, voin sanoa, että keksijät ovat valmiita Maailmanpatentin tuloon.

Tämän jälkeen on sanottava, että Maailmanpatenttijärjestelmän tulisi tietysti olla keksijöiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten varoin kustannettavissa. Me IFIAssa olemme esittäneet PCT-maksuista alennusta näiden ryhmien hyväksi. Näin muuten tehdäänkin jo useissa maissa, jotka tarjoavat alennuksia maksuissa yksityisille keksijöille ja PKT-yrityksille riippumatta näiden kansallisuudesta tai kotipaikasta jopa 50%. Tässä tulee kysymykseen hallitusten rooli, sillä hallitukset viime kädessä päättävät patenttijärjestelmästä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Haluavatko hallitukset kuulla ääntämme, keksijöiden ääntä?

____________________
Translation by:
Ms Maila Hakala
Helsinki, Finland.